Takaisin

Asiantuntija: Saattohoidon kouluttaja, yliopettaja Varpu Lipponen

Asiantuntija: Saattohoidon kouluttaja, yliopettaja Varpu Lipponen

Hyvä saattohoito kuuluu hyvään elämään
 

Hyvän saattohoidon tavoitteena on, että kuoleva potilas saa elää täyttä elämää loppuun asti. TAMKin yliopettaja Varpu Lipponen on kuoleman teemaan syvällisesti perehtynyt saattohoidon asiantuntija.

Saattohoito on lähestyvää kuolemaa edeltävää hoitoa silloin, kun kuoleman odotetaan tapahtuvan lähipäivien tai -viikkojen aikana. Saattohoidon opetusta järjestetään tällä hetkellä pääasiassa sosiaali- ja terveysalalla täydennyskoulutuksena. Osaamiselle on suuri kysyntä ja hakijoita koulutuksiin paljon.

Kuoleman teema on kulkenut mukana läpi koko Lipposen työuran, opintojen ja tutkimustyön. Entisestä työstään sairaanhoitajana hän kaipaa eniten potilaan kohtaamista.

- Eräs kuoleva potilas kysyi minulta kerran, luopuisinko? Se pysäytti minut. Kun saan pysähtyä potilaan viereen, niin aika pysähtyy, eikä ole enää kiire mihinkään. Siinä tilanteessa jaetaan se oleellisin tässä elämässä, Lipponen sanoo.

Lipponen toimii opettajan työnsä ohella saattohoidon asiantuntijana ja jäsenenä lukuisissa työryhmissä ja järjestöissä. Hän on kysytty kouluttaja ja luennoitsija. Lipponen on toiminut useita vuosia myös Pirkanmaan Hoitokodin vapaaehtoistyöntekijöiden työnohjaajana.

Potilaan kohtaaminen keskiössä

Palliatiivisen ja saattohoidon opetuksen vähyys sairaanhoidon perusopetuksessa huolestuttaa Lipposta. Kuolevan potilaan ja hänen läheisensä kohtaamista tulisi käsitellä paljon enemmän jo sairaanhoidon perusopetuksessa.

Lipponen toivoo, että palliatiivinen ja saattohoito nähtäisiin laajana kokonaisuutena.

- Se ei ole pelkästään fyysisten kipujen hoitamista. Myös sosiaalinen, psyykkinen ja hengellinen kipu kuuluvat kokonaisvaltaiseen saattohoitoon, Lipponen sanoo.

Useat vastavalmistuneet hoitajat pelkäävät kuolemaa. Tämä kävi ilmi, kun Lipponen haastatteli omia jatko-opintojaan varten hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä palliatiivisen ja saattohoidon koulutustarpeista.

Isän kuolema pysäytti

Kuoleman aihe tuli Lipposelle läheiseksi hänen oman isänsä sairastuttua syöpään.  Lipponen oli silloin kouluttautumassa sairaanhoidon opettajaksi ja mietti opinnäytetyönsä aihetta.

- Isäni leikattiin, mutta hän ei toipunut sairaudestaan. Minulla oli onneksi silloin joululoma, joten sain rauhassa saattaa isäni loppuun asti. Isä oli minulle hyvin rakas. Tiesin silloin, että halusin tietää lisää kuolemasta ja sen kohtaamisesta. Vaikka olin kohdannut kuolemaa ollessani sairaanhoitajana kirurgisella teho-osastolla, lastenosastolla ja kotihoidossa, vasta oman läheiseni kuolema sai minut kiinnostumaan syvällisesti aiheesta.

- Hyvässä saattohoidossa tavoitteena on, että potilaan oireet saadaan hoidettua niin, että potilas voi keskittyä muuhun kuin sairauteen. Potilaan ja hänen läheisensä kohtaaminen on saattohoidon opetuksessa aina keskiössä.

- Kaikista tärkeintä on potilaan ja hänen läheisensä arvostava kohtaaminen ja heidän rinnallaan kulkeminen.  Opetuksessani haluan jakaa opiskelijoilleni aina alan viimeisimmän tiedon.

Saattohoito Suomessa

Saattohoitoon alettiin kiinnittää Suomessa huomiota vuonna 1982, silloinen Lääkintöhallitus antoi ohjeet terminaalihoidosta. Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) suositukset annettiin vuonna 2003.

- Vuonna 2010 sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi Hyvä saattohoito Suomessa -asiantuntijakuulemiseen perustuvat saattohoitosuositukset. Näissä suosituksissa on linjattu saattohoidon järjestämistä STM:n kolmiportaisen saattohoidon järjestämismallin mukaisesti. Tällä hetkellä Tampereella on olemassa toimiva saattohoitostrategia ja saattohoitoketju erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon.

Lipponen vastaa yliopettajana TAMKissa terveyden edistämisen ylemmästä AMK-tutkinnosta. Myös palliatiivinen ja saattohoito kuuluvat ikääntyvien ja pitkäaikaispotilaiden hoidon sisältöihin.

- Monelle se on outo ajatus, mutta esimerkiksi ennakoiva surutyö on sitä, että valmistelemme potilasta jo oirehoidossa siten, että hän voi elää viimeiset hetkensä tuntematta kipua.

Opas vakaumuksen kunnioittamisesta

Opetustyön rinnalla Lipponen kirjoittaa kuoleman teemasta artikkeleita eri foorumeihin. Yhdessä yliopettaja Ikali Karvisen kanssa on tällä hetkellä tekeillä e-kirja ihmisen vakaumuksen kunnioittamisesta eri kulttuureissa.

- Kirkkohallitus julkaisi vuosia sitten sisällöllisesti jo osin vanhentuneen monisteen vakaumuksen kunnioittamisesta.  Nyt työn alla on kyseisen monisteen päivittäminen e-kirjaksi, jota Lääkäriliitto on toivonut.

Aihe on hyvin ajankohtainen nyt, kun monikulttuurisuus ja pakolaisuus ovat päivänpolttavia kysymyksiä.

- Hoitohenkilökunnan samoin kuin meidän muidenkin pitäisi tietää enemmän siitä, miten muissa kulttuureissa kohdataan sekä syntymä että kuolema. Samalla kun huomioimme muut kulttuurit, meidän on arvostettava myös omaa suomalaista kulttuuriamme. Paras tapa on aina kysyä potilaalta itseltään, miten haluaa itseään hoidettavan.

E-kirja auttaa erityisesti vastavalmistuneita hoitajia siinä, miten toimia eri uskontoihin kuuluvan potilaan kanssa.

Saattohoitotyö on vaativaa

Hengellisyys kuoleman kohtaamisessa ja saattohoidossa on Lipposen mukaan edelleenkin monelle tabu, ajatellaan, ettei se kuulu hoitotyöhön.

- Mielestäni se on ihan ydintä kuolevan potilaan hoidossa. Hoitajan pitää huomioida myös hengellinen kipu ja hengelliset tarpeet, vaikka hoitaja itse olisikin ateisti. Kuolevan potilaan hoitaminen on vaativaa työtä. Ensin pitää hallita fyysinen hoitotyö, mutta vasta omakohtaiset kokemukset tuovat uskallusta ja varmuutta kohdata kuolevia potilaita ja heidän läheisiään. 

Seuraava työn alla oleva artikkeli sisältää läheisten kokemuksia siitä, miten he ovat kokeneet hengellisyyden toteutumisen saattohoidossa. Artikkelia varten Lipponen on haastatellut kuolevien potilaiden omaisia.

 

Varpu Lipponen

Koulutus

  • sairaanhoitaja
  • terveydenhoitaja
  • sairaanhoidon opettaja, 1992
  • perhekeskeisen hoitotyön asiantuntija, 1997
  • filosofian maisteri, 2003
  • terveystieteiden tohtori 2006, "Kuolevan potilaan ja omahoitajan hoitosuhteesta"
  • psykoterapeutti, 2015

Työura

  • sairaanhoitajana TAYS:ssa
  • terveydenhoitaja Tampereen kaupungin toimipisteissä
  • opettajana lähihoitaja- ja sairaanhoitajakoulutuksessa
  • yliopettaja TAMKissa terveyden edistämisen YAMK-tutkinnossa
  • vastuuopettaja, parantumattomasti sairaan palliatiivisen ja saattohoidon erikoistumisopinnot 2012 ja 2014

Muu

  • sururyhmien vetäjä
  • väkivaltaisesti omaisensa menettäneiden, Huoma-ryhmän vetäjä
  • työnohjaaja
  • Sosiaaligerontologisen yhdistyksen jäsen
  • ETENE:n (Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta) saattohoitotutkijafoorumin jäsen
  • SPHY:n (Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys ry) hallituksen jäsen
  • Pirkanmaan muistiyhdistyksen jäsen

 

Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairaus ei ole enää parannettavissa, eikä hoidon päämäärä ole elämän pidentäminen mihin hintaan hyvänsä. (Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys ry)

 

Kuvateksti: Pirkanmaan Hoitokoti on Lipposelle tärkeä paikka. Hän on ohjannut kahdeksan vuotta hoitokodin vapaaehtoistyöntekijöitä. "Hoitokoti on sellainen paikka, johon haluan aina vaan tulla", Lipponen sanoo.

Teksti: Arja Hautala
Valokuva: Jaakko Saarilampi
 

Tutustu TAMKin asiantuntijapalveluihin

Tutustu Terveyden edistämisen YAMK-koulutukseen

 

Muokattu 29.03.2016