Urkujen jylinä innosti kanttoriopintoihin
Kulttuuriala
Musiikki, kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehto
Kun Johannes Perko istui pikkupoikana vanhempiensa vieressä kirkossa, hän odotti aina jumalanpalveluksen huippukohtaa; urkujen jylinää. Kun musiikki sitten alkoi, pieni poika ihaili matalia, syviä ääniä ja analysoi mielessään jalkioiden toimintaa. Ajatus siitä, että hän joskus pääsisi itse soittamaan urkuja, tuntui kaukaiselta ja mahdottomalta.
Syksyllä 2007 unelma oli ollut totta jo monta vuotta. Perko oli paitsi opiskellut biokemiaa ja pianonviritystä, myös toiminut kanttorina ja esiintynyt urkurina armeija-ajoista lähtien. Hän halusi kuitenkin myös virallisen pätevyyden ja hyvän koulutuksen alalle ja aloitti siksi kirkkomusiikin opinnot TAMK Musiikissa.
"Täällä meistä kaikista tulee kanttoreita. Jokainen voi kuitenkin valita, suuntautuuko urkujen soittoon, laulamiseen vai kuoronjohtoon. Kaikki oppivat kaikkea, ja täällä onkin syttynyt kiinnostus moniin eri taitoihin", itse ensisijaisesti urkuja soittava Perko kertoo.
Kirkkomuusikon koulutukseen TAMK Musiikissa kuuluu pianon ja kitaran soittoa sekä pieni bändikurssi. Pohjiksi hankitaan tietysti hyvä yleiskäsitys musiikista. Musiikin historian ja teorian, säveltapailun, sovittamisen, soinnutuksen ja harmoniaopin jälkeen käydään läpi kirkollisen elämän ja kirkkomusiikkimateriaalin perusasioita, esimerkiksi jumalanpalvelusten liturgista puolta.
"Opimme myös säveltämään käyttömusiikkia. Se perustuu oman musiikkitajun hyödyntämiseen, eikä ole mitenkään sääntöihin sidottua säveltämistä. Itse olen tykännyt kovasti säveltämisestä. On aina yhtä säväyttävää kuulla jotain itse tehtyä toisten esittämänä. Tähän säveltämiseen ei kuitenkaan pakoteta; jos kokee ettei mitään synny, niin kukaan ei pakota luomaan", Perko muistuttaa.
Johannes Perkon mielestä kouluaika on ollut todella antoisaa, ja opetus TAMK Musiikissa korkeatasoista. Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaan opiskelu vaatii paljon aikaa ja työtä, Perko muistuttaa.
"Opiskelu täällä on täysipainoista ja työlästäkin, jos haluaa ottaa vastaan kaiken sen mitä opettajilla on tarjottavana. Täytyy kyllä sanoa, että on upeaa olla ensimmäistä kertaa elämässään tällaisessa paikassa, jossa musiikki on pääasia ja päänäkökulma kaikkeen. On tavattoman rikasta saada päivittäin olla musiikin kyllästämässä ympäristössä. Käytäville tulvii joka puolelta erilaista musiikkia, ja opiskelijat saavat täältä paljon vaikutteita."
Juuri muiden opiskelijoiden ja musiikin tyylilajien tarjoamat vaikutteet ja virikkeet ovat Johannes Perkon mukaan yksi opiskeluajan tärkeimmistä anneista tuleville kanttoreille.
"Työkentällä sitä on usein yksin oman alansa edustajana, mutta täällä meillä kirkkomuusikoilla on kokonainen yhteisö ja hyvä henki päällä. On hienoa olla tekemisissä oman alan ihmisten kanssa. Täältä saa taustatukea omaan tekemiseen. Kouluaika on opiskelun lisäksi suhteiden luomisen ja verkostoitumisen aikaa."
Opiskeluaika voi olla myös yllätysten aikaa, kun tunneilla opetetaan uutta ja kumotaan ennakkoluuloja.
"Yllätyksenä on tullut esimerkiksi se, miten kokonaispersoonallinen musiikin tekemisen tapa kuoronjohtaminen on. Minulle oli ihan uutta, kuinka sinut kuoronjohtajan täytyy olla oman kehonsa kanssa. Tunneilla opitaan, missä päin kehoa on jännityksiä, mitkä ovat omia kehollisia maneereita, ja miten ollaan läsnä kokonaan. Aika syvällisiä ulottuvuuksia on tullut vastaan."
Niin ikään syvällisesti kirkkomusiikin opiskelija miettii myös tulevan työnsä julkista luonnetta.
"Soitin ensimmäisen jumalanpalvelukseni armeijassa 19-vuotiaana. Se oli aika hurja kokemus, soittaa yleisön edessä. Olen sittemmin alkanut nauttia työn julkisuudesta. Kun on vastuuta, on myös mahdollisuuksia. Itselleni ajatus vallasta on tärkeä: Mitä teen ja mitä se aiheuttaa? Vasta kun tekee jonkun asian niin, että antaa oman persoonansa mukana, voi tapahtua jotakin. Silloin soittajan ja kuulijan välille syntyy yhteys."
Päivitetty 11/04/2010