Musiikinohjaaja on kuin terveyskeskuslääkäri
Kulttuuriala
Musiikki, musiikinohjaajan suuntautumisvaihtoehto
Etelä-Uralilta kotoisin oleva Elina Uimonen muutti Suomeen 1990-luvun alussa. Diplomi-insinööriksi silloisen Leningradin teknillisessä yliopistossa kouluttautunut nainen ei kuitenkaan löytänyt uudesta kotimaastaan vakituisia oman alansa töitä. Juuri kun kaikki ovet tuntuivat olevan lukossa, yksi raottui vähän. Sen takana häämötti piano.
"Kohtalo korjaa asiat. Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni, ja yhtäkkiä tajusin että tässä on nyt se tie, jota olisi pitänyt seurata jo aiemmin."
Uimonen pyrki TAMK Musiikkiin opiskelemaan. Musiikinohjaajan suuntautumisvaihtoehtoon ovet aukesivat ensi yrittämällä vuonna 2006.
Musiikinohjaajan koulutuksesta valmistutaan monipuolisiin töihin. Siinä missä pääinstrumenttipedagogit keskittyvät ison osan ajasta ykkösinstrumenttiinsa, opetetaan tuleville ohjaajille yleissivistävien teoria-aineiden lisäksi yhden pää- ja kahden sivuinstrumentin soittamista sekä kuoron johtamista. Ohjaajat opettavat musiikin teoriaa ensimmäisestä vuodesta lähtien, ja jo toisena vuonna he saavat oman soitto-oppilaansa. Neljäntenä vuonna vuorossa on vaativa harjoitusjakso, jolloin opiskelijat lähetetään ”oikeisiin töihin” esimerkiksi kansalaisopistoihin.
"Vertaan meitä ohjaajia terveyskeskuslääkäreihin. Kun erikoislääkärit keskittyvät omaan kapeaan alaansa, ollaan terveyskeskuksessa tekemisissä kaikenikäisten ja ihan kaikenlaisia vaivoja potevien ihmisten kanssa", Uimonen nauraa.
Metaforia vilisevä kuvakieli on osoittautunut suomea vasta toisena kielenään puhuvan Uimosen pelastukseksi ja tavaramerkiksi niin koulu- kuin työmaailmassakin.
"Aluksi pelotti, että uskallanko ja osaanko opettaa vieraalla kielellä. Sitten päätin olla oma itseni ja käyttää sellaista kieltä, joka minusta tuntuu luontevalta. Nuottiviivastoa voi esimerkiksi havainnollistaa esittämällä sen asuntolan muodossa ja nuottipallukat opetella muistamaan vaikkapa asuntolan eri kerrosten asukkaina. Huumorista voi olla paljon apua opetustilanteissa."
Maahanmuuttajataustan lisäksi Uimosen erottaa kurssikavereistaan ikä. Nainen aloitti musiikinohjaajan opinnot vasta nelikymppisenä.
"Opiskelu ei ole myöhäistä milloinkaan! Päinvastoin, neljänkympin tietämillähän alkaa varsinainen renesanssikausi, erityisesti äideillä", Uimonen nauraa.
Vaikka opiskelijabileet jäävätkin perheelliseltä naiselta yleensä väliin, kokee hän olevansa osa porukkaa.
"TAMK Musiikissa on mukavia ihmisiä ja hyvä yhteishenki. Musiikinohjaajan suuntautumisvaihtoehdossa on vain muutama opiskelija per kurssi, mutta esimerkiksi pedagoginen foorumi kerää ajoittain kaikki kurssit yhteen. Muina aikoina tavataan käytävillä ja kahvilassa ja vaihdetaan kuulumisia. Varsinainen luokkameininki tosin puuttuu, koska ohjaajan työ on kovin yksinäistä."
Yksinäiseen työhön Uimonen on mielestään saanut hyvää valmennusta TAMK Musiikissa laadukkaan opetuksen merkeissä. Sitä paitsi kuka tuntisi olonsa yksinäiseksi, kun on pianon äärellä!
"Piano on ystävä, joka odottaa kiltisti soittajaansa. Pianolle voi kertoa kaikki murheetkin, ja se lohduttaa kauniisti. Aloitin pianonsoiton 7-vuotiaana, ja meidän yhteytemme on säilynyt tähän päivään saakka. Siksi tämä TAMK Musiikkiin vievä reitti oli helppo", Uimonen maalailee.
Päivitetty 06/11/2010