TAMKista tuotekehitysinsinööriksi
Tekniikan ja liikenteen ala
Auto- ja kuljetustekniikka
Olen Jukka Jokiranta. Asun Lempäälässä perheeni kanssa. Opiskelin Auto- ja kuljetustekniikan koulutusohjelmassa auto- ja työkonetekniikan suuntautumisvaihtoehdon sekä lisäksi tuotekehityksen sv:n. Valmistuin 2006 keväällä. Nykyisin toimin Metsossa suunnittelupäällikkönä leukamurskainsuunnittelussa. Aloitin Metsossa harjoittelijana opiskelujen ollessa loppusuoralla vuonna 2006. Kesän jälkeen sain vakituisen työpaikan kehitysinsinöörinä.
Miksi valitsit TAMKin ja kyseisen koulutusohjelman?
Olen kotoisin Porista. Lukion jälkeen halusimme nykyisen vaimoni, silloisen avovaimoni kanssa muuttaa Tampereelle opiskelemaan. Vaimoni opiskeli rakennusinsinööriksi TAMKissa. TAMK oli selvä valinta paitsi sijaintinsa myös erityisesti juuri auto- ja kuljetustekniikan koulutuksen takia. Koulun alkaessa aikomukseni oli valmistumisen jälkeen työskennellä juuri autojen parissa. Koulun aikana tavoitteet kuitenkin muuttuivat enemmän koneiden ja konepajateollisuuden suuntaan. Autot jäivät harrastukseksi.
Kuinka olet hyödyntänyt oppimaasi työssäsi?
Vaikka työurani Metsolla on ollut täysin konepuolen tuotekehitysinsinöörin työtä, on autopuolelta pystynyt usein ammentamaan monenlaisia ratkaisuja, joita ei ilman opintoja olisi tullut ajatelleeksi. Tämä pieni poikkitieteellisyys on ollut hyvä ajatusten herättäjä.
Parasta opiskelussa?
Parasta ammattikorkeakoulussa on ehdottomasti labratunnit ja hyvin järjestetyt excursiot sekä opettajat, jotka ovat ajan tasalla elinkeinoelämän ja teollisuuden kehityksestä ja tarpeista. Koska opiskelu pohjautuu joka tapauksessa pääosin teoriaan, on tärkeä tuoda esiin käytännön sovelluksia opiskeltavista asioista.
Opinnot sujuivat hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Esikoinen oli jo syntynyt koulun alkaessa ja nuorempi syntyi koulun aikana, eli perhe vaati aikaa, joka oli pois koulunkäynniltä. Perhe tietysti rajoitti aika paljon myös opiskelijarientoihin osallistumista, mutta olin mukana mm. perustamassa TAMKin autokerhoa. Järjestimme myös ensimmäiset rengasruletit, joilla kerätyillä rahoilla kävimme luokkaretkellä Bremenin Classic Motor Showssa.
Kuinka ratkaisit opiskelun ja perhe-elämän yhdistämisen?
Kun vertaa työssä käyntiin voi vain todeta, että perhe-elämä oli opiskeluaikana melko helppo järjestää, koska päivät olivat lyhyempiä ja joustavampia kuin töissä käydessä. Vaikka työtä oli opiskellessakin paljon, pystyi sitä organisoimaan paljon paremmin. Kun vaimo opiskeli samaan aikaan, saimme molemmat järjestettyä päivämme niin, että esimerkiksi lasten päiväkotipäivät olivat lyhyitä. Ongelmana oli lasten sairastaminen ja isyysvapaa. Vaikka koulusta pystyi olemaan pois hoitamassa sairasta lasta, opetus eteni kuitenkin koko ajan.
Viestisi tulevalle opiskelijalle?
Opiskeluaika on mielenkiintoista aikaa, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Kiinnostus tekniikkaa kohtaan sekä utelias ja avoin asenne vievät pitkälle. Mielestäni tärkeintä koulussa on oppia etsimään ratkaisuja ja ajattelemaan, ei niinkään hallitsemaan täydellisesti kappaleen kinematiikkaa kolmiulotteisessa avaruudessa.
Päivitetty 06/12/2012